Muistoissa

Roope

29.9.2001 – 22.8.2017

Roope oli ensimmäinen oma koirani. Monta vuotta todistettuani vanhemmilleni, että minä oikeesti hoidan sen pennun, niin tämä villakerä sitten saapui elämääni.

Roope haettiin Vantaalta ja mahtui silloin kauppakoriin, josta äitiini oli iloinen, että kun on niin pieni ja söpö. No mitäs siitä sitten tulikaan – iso ruskee rontti, kuten äidillä on tapana sanoa. Roope oli yksi seitsemästä veljeksestä, joka vaan kiipesi kasvattajan luona syliini – ota minut!

Roopen kanssa opeteltiin arkea, että millai se koirankoulutus sitten sujuu. Tulihan siinä tehtyä virheitä mutta onneksi niitä sai vuosien mittaan korjailtua ja ihan hyvä poika siitä sitten kasvoi. Roopen oma erikoisuus oli vesiskootterilla ajo. Siinä se herra istuu edessäni, kun pitkin Kokemäenjokea kesäisin joskus ajeltiin. Veneessä ollessaan myös tasapaino pysyi eikä tätä karvaturpaa helpolla peloteltu.

Tämä vanhus kyllä osasi rentoutua eikä tehnyt mitään ylimääräistä jos ei itse siitä nauttinut. Tosin nakkipalaa heiluttamalla kuonon edessä tapahtuu ihmeitäkin. Roope jaksoi elää melkein 16-vuotiaaksi – kunnes oli aika lähteä kun jalat heikkenivät.